Kehräsaari - Boutique centre

Historia

Historian havinaa

Kehräsaaren värikäs historia

Kehräsaaren historia kietoutuu olennaisesti Henrik Liljeroos vanhemman kertomukseen. Sinnikäs torpan poika päätyi lopulta tekstiilitehtaan omistajaksi.

1840-luvun alussa lähetti Heikki Heikkilä vanhimman poikansa, 12-vuotiaan Henrik Heikkilän, Kangasalan pitäjän Varalan kylästä Tampereelle värjärin ammattia oppimaan. Värjärimestari Erik Lindforsin värjäämöstä tuli nuoren Henrikin opinahjo.

Kisälliksi pääseminen voimassa olleen asetuksen mukaan edellytti kisälliksi aikovalta luku- ja kirjoitustaitoa sekä neljän laskutavan hallintaa.

Niinpä Henrik kirjoittautui vuonna 1842 Tampereella toimintansa aloittaneen sunnuntaikoulun oppilaaksi, jossa hänelle alkajaisiksi annettiin sukunimi Liljeroos. Päästötodistuksen Henrik Liljeroos sai Isaak Josef Jungbergilta v. 1847. Kisällinäytteen suoritettuaan Tampereen vapaakaupungin pormestari ja raati julistivat Henrik Liljeroosin värjärinammatin täysin oppineeksi kisälliksi. Henrikin oli suoritettava kisällivaellus ammattitaidon sekä tietojen kartuttamiseksi vanhojen mestareiden värjärinliikkeissä Turussa, Vaasassa sekä Tampereella värjärimestari Henrik Oslanderin värjäämössä. Vannottuaan porvaruusvalan antoi maistraatti Henrik Liljeroosille v.1851 mestari- ja porvaruuskirjan.

Tampereen Verkatehtaan jouduttua v. 1863 vararikkoon ja edelleen Suomen Pankin haltuun tarjottiin tehdasta myös Liljeroosille, mutta vaadittu hinta 125.000 mk pelotti Liljeroosia pulavuosien pysyessä tuoreessa muistissa. Kauppaa ei syntynyt. Sen sijaan samana vuonna vararikkoon joutuneen Renforsin neulatehtaan sijainti nk. Renforsin saarella kiinnosti Henrik Liljeroosia. Maistraatti myönsi anomuksesta Henrik Liljeroosille oikeuden perustaa tälle saarelle tehtaan ja käyttää tehdasta villan ja puuvillan kehruuseen ja kaikenlaisten lankain ja kankaiden värjäykseen. H. Liljeroosin tehtaasta kasvoi monien vastoinkäymisten kautta menestyvä teollisuuslaitos ja kukoistava kiinteistöyhtiö.

Kosken kuohut olivat elintärkeitä

Kosken vedenjuoksu ympäri vuoden oli tehtaalle tärkeää. Koski ei saanut pohjaa myöten jäätyä. Vuonna 1873 Henrik Liljeroos yritti jäätyvään koskeen muodostunutta hiittä purettaessa estää veden jäätymisen. Jo ennestään rintatautia sairastanut Henrik Liljeroos vilustui pahasti ja kuoli vain 44-vuotiaana.

Tehtaan toimintaa jatkoi Henrik nuorempi, Johan Henrik Liljeroos. Toiminimenä käytettiin 1880-luvulla "H. Liljeroosin värjäys- ja veranvalmistustehdas Tampereella". "Tehtaassa otettiin kotikutoisia kankaita tampattavaksi, värjättäväksi ja kauniiksi veraksi valmistettavaksi, puolivillaisia kankaita silitettäväksi ja ylileikattavaksi, joten erittäinkin kameelinlankakuteiset kankaat saavat hienon näön." Tehtaan myymälässä myytiin puuvilla- ja kamelinlankoja. Suurena tulvavuotena 1899 vesi tunkeutui tehtaaseen niin, että se joutui seisomaan kolme kuukautta.



Kehräsaaren omistussuhde muuttui v. 1938

Vuonna 1929 valittiin Henrik Liljeroos nuoremman poika Väinö Liljeroos tehtaan toimitusjohtajaksi. Väinö Liljeroosin kaudella v. 1938 ostettiin Tampereen kaupungilta yhtiölle sen käytössä hallintaoikeuden nojalla ollut Kehräsaari. Tehdasta ryhdyttiin laajentamaan rakennuttamalla alueen eteläosaan uusi kaksikerroksinen tehdasrakennus. Tiloihin sijoitettiin uusi karstakoneryhmä, kaksi selfaktoria, kertaus- ja dubleerauskone, plyysikone ja vyyhdinkone. Koneisto ennätti olla käynnissä vain neljä päivää, kun ilmapommitus tammikuun 20. päivänä vuonna 1940 vaurioitti tehdasta pahasti.

Kävelysillan suuntaiseen tehdasrakennukseen rakennettiin 1960-luvun alussa osittainen välikerros, johon sijoitettiin sosiaalitiloja ja konttoreita. Osa ensimmäisen kerroksen tiloista säilytettiin 4,80 metrin korkuisena tilana. Korkeassa tilassa on nykyään Pirkanmaan elokuvakeskuksen elokuvasali Niagara. 1950-luvun lopulla syntyi myös ajatus viisikerroksisen rakennuksen ja sen vieressä olevan rakennuksen yhdistämisestä. Suunnitelma toteutettiin lopulta vuonna 1960.

Vuonna 1970 tehtaaseen tehtiin laajennus, kun yhtä tehdasrakennusta korotettiin kahdella kerroksella. Samalla alueen toiseen laitaan rakennettiin pommisuoja.

1970-luvulle tultaessa alkoi toimialalla alamäki, joka johti yhtiön huonoon taloudelliseen tilaan. Kotimaisten villalankojen kysyntä sekä kilpailukyky heikentyivät ulkolaisten tunkeutuessa markkinoille halvoilla hinnoilla. Kannattamaton villankehruutoiminta oli lopetettava. Tehdastoimintaa oli jatkunut yhtäjaksoisesti 132 vuotta, mutta nyt oli tullut aika pistää pillit pussiin. Koneet myytiin 1980-luvun puolivälissä, yhtiö muutettiin kiinteistöyhtiöksi ja tehdastilat saneerattiin liike- ja toimistohuoneistoiksi. Suljettu tehdasmiljöö avasi ovensa alati kasvavalle ihmisvirralle ja ajan patinan haalistamat rakennukset täyttyivät käsityöläisistä, eri yritysten työntekijöistä sekä lukuisista asiakkaista. Vuonna 1984 kehkeytyi uudenlainen Kehräsaari, jollaisena nykyiset Tampereen asukkaat entisen saaren tuntevat.

Alkuperäinen teksti: Marja Valkama
Lisätyt otteet: Kehräsaaren historiikki 2012, Suvi Roselli

Share by: